13 neoliberalismin piirteitä

Neoliberalismi on teoria 1900-luvun jälkipuoliskolla syntyneistä poliittis-taloudellisista käytännöistä, joka perustuu 1800-luvun liberaaliin. Jotta ymmärtäisimme, mikä se on ja miten se eroaa liberalismiista, on tarpeen tarkastella sen tärkeimmät ominaisuudet alla.

Yksityisomaisuus, vapaat markkinat ja vapaakauppa

Neoliberalismi ylläpitää liberalismin perusteita, jotka on tiivistetty yksityisomistuksessa, vapailla markkinoilla ja vapaakaupassa. Missä ero olisi? Joillekin asiantuntijoille ero olisi siinä, että neoliberalismi absoluuttisi talouskasvun muuttamalla sen itsessään tavoitteeksi, joka jättää klassisen liberalismin reformistisen moraalidiskurssin syrjään.

"Irti päästämisen" politiikka (laissez faire)

Laissez faire Se on ranskalainen ilmaisu, joka tarkoittaa "päästämistä irti", ja sitä käyttivät liberaalit, jotka pelkäsivät, että valtio toimisi repressiivisenä yksikkönä taloudellisissa asioissa. Neoliberalismi ehdottaa, että valtion ei pitäisi edes toimia väliintulijana, vaan sen tulisi edistää yksityisen elinkeinoelämän kehitystä.

Valtion intervention kritiikki

David Harveyn mukaan kirjassaan Neoliberalismin lyhyt historia, uusliberalistinen teoria toteaa, että valtio ei kykene ennustamaan talouden käyttäytymistä ja estämään "voimakkaita eturyhmiä vääristämästä ja ehdollistamasta näitä valtion toimia" (Harvey, 2005). Toisin sanoen, neoliberalismi on perusteltua sillä, että interventionismi suosii korruptiota. Neoliberalismi viittaa myös paradoksiin, jonka mukaan valtio ei ole minkäänlaisen sosiaalisen valvonnan alainen.

Saatat pitää myös:

• Liberalismi.
• Neoliberalismi.

Valtion roolin uudelleentarkastelu

Neoliberalismin mukaan valtion ainoan roolin taloudessa pitäisi olla luoda markkinoita suosiva oikeudellinen kehys. Toisin sanoen se ei ole valtion itse vastustaja, vaan pyrkii rajoittamaan sen yksityisen liiketoiminnan kasvun tarkoitukseen kilpailun stimuloinnin ja välimiesmenettelyn perusteella. Siksi neoliberalismi sallii valtion toiminnan hallita monopolia aula ja työntekijäjärjestöt.

Vapaa kauppa

Neoliberalismi katsoo, että vapaat markkinat ovat ainoat, jotka pystyvät takaamaan talouskasvuun perustuvan resurssien tarkoituksenmukaisimman kohdentamisen. Tästä näkökulmasta ainoa tapa markkinoiden sääntelyyn on vapaan kilpailun kautta.

Valtion omistamien yritysten yksityistäminen

Valtion omistamien yritysten yksityistäminen on uusi neoliberalismin perusta paitsi tuotannonalojen lisäksi myös yleishyödyllisten palvelujen, kuten veden, sähkön, koulutuksen, terveydenhuollon ja liikenteen aloilla.

Yksilö tuotantovoimana

Neoliberalismi pitää yksilöitä taloudellisen järjestyksen tuotantovoimana, joka asettaa sen vastakkain liberalismin kanssa, joka koski subjektien valmiuksien täydellistä kehittämistä eikä pelkästään abstrakteja taloudellisia mahdollisuuksia.

Markkinoiden etiikka

Neoliberalismi perustuu markkinoiden etiikkaan, toisin sanoen käsitykseen markkinoista absoluuttisena, järjestyksen ja sosiaalisen käyttäytymisen sääntelyperiaatteena, johon kaikki elämän osa-alueet ovat kohdistuneet ja johon kaikkien tulisi suuntautua, aineellisesta näkökohtia kuvitteellisiin (kulttuurit, yksilön kiinnostuksen kohteet, uskomusjärjestelmät, seksuaalisuus jne.).

Tavaroiden, pääoman ja ihmisten vapaa liikkuvuus

Neoliberalismi ehdottaa tavaroiden, pääoman ja ihmisten vapaata liikkuvuutta, joka jollain tavalla haastaa kansallisen valtion rajat ja valvonnan taloudellisissa kysymyksissä. Neoliberalismi juurtuu tällä tavoin globalisaatioon. Tässä skenaariossa vastuiden ja varallisuuden jakomekanismien rajat ja laajuus muuttuvat huokoisiksi.

Se saattaa kiinnostaa sinua: globalisaatio.

Maailmanmarkkinoiden etusija kotimarkkinoilla

Koska neoliberalismi perustuu vapaakauppaan, se asettaa kansainväliset markkinat etusijalle kotimarkkinoihin nähden. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että se suosii ulkomaisia ​​investointeja kansallisten investointien sijaan, mikä toisaalta tuottaa pääomanliikkeitä, mutta toisaalta aiheuttaa merkittävää epätasapainoa vallanjaossa.

Talouskasvu perustavoitteena

Neoliberalismin perustavoitteena on talouskasvu, kiinnostus, joka hallitsee mitä tahansa muuta sosiaalisen kehityksen aluetta. Tästä tulee talouspolitiikan viite- ja suuntauskeskus.

Kiinnostukset sosiaaliseen tasa-arvoon

Toisin kuin klassinen liberalismi, neoliberalismi ei luota sosiaalisen tasa-arvon etsimiseen, koska se katsoo, että sosiaaliset erot tekevät taloudesta dynaamisemman.

Demokratian arvon relativointi

Neoliberalismi kokee demokratian historialliseksi olosuhteeksi, mutta ei ajattele sitä taloudellisen vapauden luontaisena projektina. Tässä mielessä hän ymmärtää, että vapaus, johon hän vetoaa, ylittää demokratian poliittisen kuvitteellisen. Toisin sanoen neoliberalismi voi olla ilman demokratiaa.